vikat ennen töihin paluuta

Hän on hassutellut tänään. Hän on repinyt kaiken mahdollisen irtaimiston tasoilta, joille on yltänyt, inventoinut kaikki mun kulhot ja kupposet, lukenut koirakirjaa, ja pusutellut koirien kuvia, leikkinyt sammakkoa, kiipeillyt sohvalle, tehnyt siltoja, raahannut kenkiä ympäri taloa, ehkä vielä jotain muutakin. Koti on pitkästä aikaa ihanan puhdas viikonlopun juhlien jäljiltä, juhlistettiin hieman suvun kesken mun syntymäpäiviä. Ihana viikonloppu takana siis, ja nyt passaakin aloittaa työt pitkän tauon jälkeen, uudenlaista virtaa puhkuen. Vaikka kyllä mua silti hieman jänskättää! 

-Trina

värikästä tekemistä

Lindaa odottaessani mulle tuli aivan järjetön halu ostaa värityskirja. Niinhän minä sen sitten ostin, ja innoissani värittelin kauniita poneja kirkkailla herkkuväreillä. Nyt se on alkanut kiinnostaa myös pikkuneitiä, kun hän sen jonkun lipaston laatikon perukoilta kaivoi hymy korvissa. Tänään istuttiin hoitopäivän jälkeen olkkarin lattialle, ja väritettiin yhdessä poneja. Myönnän, että olen saattanut sitä täällä itseksenikin salaa väritellä ;-)

Lindan hoitopäivät ovat kuuleman mukaan sujuneet niin reippaissa merkeissä, että tästä on ihana aloittaa mun viimeinen lomaviikonloppu. Maanantaina kutsuukin jo meinaan työt, hui! 

Ihanaa viikonloppua :-)

-Trina

muutama juttu

Viime viikkoisia kuvia oli jäänyt pyörimään jonkin verran tietokoneelle kaiken tohinan keskellä. Otettiin Lindan syöttötuolista vauvaosat kokonaan pois, ja istuminen isojen tyttöjen tuolissa onnistui heti alkuunsa todella hienosti. Hän on nyt innostunut syömään itse lusikalla, vaikkei siitä toistaiseksi mitään sotkua kummempaa tulekaan. 

Käytiin viikonloppuna mun ystävän syntymäpäivillä, joka on myös Lindan kummitäti. Siellä Linda pääsi leikkimään kummitätsyn pikkusisarusten kanssa, ja voi että, miten tuo nakero tykästyi tädin pikkusiskoon. Ilmapallot taisi olla se kaikkein hauskin juttu noiden pienempien mielestä, ja niistä riitti iloa. 

Ja tämä hauskin juttu sitten. Neiti kun on alkanut lukemaan iltasatunsa itse. Minä kun yritän lukea, ei hän jaksa kuunnella, ja hyppii vaan sängyssään, mutta kun hän saa kirjan itselleen, on keskittyminen jotain ihan toista. Välillä saattaa jopa kuulua ties mitä selityksiä sivun kuville. Hän myös nukahtaa kirja kainalossaan, että sellaista täällä :-))

-Trina

ensimmäinen hoitopäivä

Lindan ensimmäinen hoitopäivä on nyt hienosti takanapäin. Oltiin jo hyvän aikaa keskusteltu kotona Lindalle, kuinka hän menisi pian Anni-tädille hoitoon, ja ulkovaatteita neidille aamulla pukiessani Linda sanoi "Annille" ja "puuroo". Puuro ei ollut tosin tilanteen tullen sitten maistunutkaan. 

Heräsin näin alkuun auttamaan Paulia Lindan aamutoimien kanssa, ja samalla hieman suunniteltiin, kuinka hän saisi mahdollisimman toimivasti aamuhommat pyörimään rutiinilla. Paulilla kun on suoraan hoitoonvientireissun jälkeen suuntana työpaikka. Aamupalan Linda saa aina hoidossa, joten aamutoimiin ei jää meidän osalta hoidettavaksi kuin aamupesut, vaatteiden päälle pukemiset, ja tietty halit ja pusut! Jäin kyllä oikein luottavaisin mielin kotiin, sen verran huippu hoitotäti ollaan tuolle nakerolle löydetty. 

Kellon ollessa suurin piirtein 10, hoitopaikan ulkoiluaikaan, tuli hoitotädiltä viestiä, että kaikki oli mennyt hoitoon saapumisesta asti todella mallikkaasti, eikä Linda ollut itkenyt itkun itkua. Siellä he keinuttelivat tyytyväisinä puistossa. Mikä helpotuksen huokaus, vaikka olinkin ollut yllättävän rennoin mielin kotona. Jonkinasteinen stressi/jännitys mulla kuitenkin oli asian suhteen ollut, sillä viestin jälkeen mulle iski pieni päänsärky. Päätin siinä päänsäryissäni sitten hieman siivoilla, nyt kun se kerrankin onnistuisi keskeytyksettä. 

Nautin kyllä täysillä rauhallisesta kotihetkestäni, vaikken neljää tuntia kauempaa yksikseni tänään ollutkaan. Oltiin sovittu, että tulisin ekana päivänä hakemaan Lindaa 12, ja puolen maissa lähdin tyhjien rattaiden kera kävelemään kohti hoitopaikkaa. En voinut olla nauramatta mielessäni, ja ajattelematta, että joku soittaisi vielä poliisit, näytinhän mä nyt varmaan aika koomiselta pelkkiä rattaita ulkoiluttaessani. 

Siellä se minun pienoiseni odotti, reippaana ja hymyileväisenä. Päivä oli mennyt hoitotädin mukaan hienosti. Itkuja ei ollut tullut, mitä nyt pieni hätäännys, kun täti oli ollut tekemässä ruokaa, eikä aivan täysin näköpiirissä. Oltiin molemmat ihmeissämme ja onnessamme siitä, kuinka lupaavasti neidin päivähoitotaival oli alkanut. Eihän sitä pidemmälle osaa vielä ennustaa, mutta kyllä mä olen tyytyväinen, sen verran tyytyväinen, että kotiin kävellessämme itkin. Onnenkyyneleitä tipahteli poskilleni, niin onnellinen olin, ja olen edelleen. Tästä kaikesta. Tänään ja huomenna <3. 

katsaus välikausivaatetukseen

  

Nyt kun ilmat ovat alkaneet pikkuhiljaa viilenemään, ja sadekin on tullut mukaan kuvioihin, on välikausivaatteet päässet vihdoin käyttöön. Viime syksynä hankittiin neidille kuoritakki, sekä -housut, mutta nyt kun tuo mini-ihminen lähtee hoitoon, päätin satsata kunnon haalariin. Polarn o. pyretin fleecevuorellinen kuorihaalari kuulosti hieman liiankin hyvältä ollakseen totta! Lämmin fleecevuori, jonka voi halutessaan irrottaa, ja laittaa kylmempien kelien yllättäessä takaisin paikoilleen. Leutona talvena haalari menee hienosti käytössä pidempäänkin, varsinkin kun Linda on niin lämminverinen kaveri. Tuulen- ja vedenpitävyys, täysin teipatut saumat, irrotettava huppu, materiaali kaikinpuolin hyvän tuntuista ja helposti putsautuvaa. Katsotaan, kuinka tämä haalari hoitaa tehtävänsä käytännössä, meidän vaativissa sääolosuhteissa. Odotukset ovat ainakin kovat. 

Kengät ovat Superfitin talvi- gore-texit koossa 21. Talvikengät hankittiin jo vk-käyttöön siksi, että oma ääreisverenkiertoni on ainakin todella olematon, ja varpaat, sekä sormet ovat aina jäässä. Lämpimämpinäkin päivinä pihaleikkien jälkeen sisälle tullessa neidin jalat olivat melko kylmät tennareiden jäljiltä, ja maastahan se kylmyys hiljalleen hiipii jalkojen kautta koko kroppaan. Kookengän myyjätärkin suuresti suositteli pienen jalkaan syksystä lähtien lämpöisempää kenkää, jos ne ovat ulkoilun jälkeen tuntuneet viileiltä. Talvea ajatellen ostettiin vielä erilliset alumiinipohjalliset lämpöä tuomaan. 

Sadevermeitä metsästettiin kissojen ja koirien kanssa, sillä missään meidän lähi s-kaupoissa ei enää ollut palauttamaani sadetakkia oikeassa koossa. Niinpä kolusin kirpputoreista lähtien joka kaupan, mikä mieleen juolahti. Polarn o. pyret oli ainoa kauppa, josta löytyi oikeanlainen keltainen takki, juuri kotona odottaviin Cirafin keltaisiin kurahousuihin ja pisararukkasiin sopiva yksilö! Meidän Popissa oli vielä tietyt sadeasut -30% tarjouksessa, mukaanlukien tämä takki, sekä sadehattu, jonka ostin, sillä takissa ei ( turvallisuussyistä ) ollut huppua. Kumisaappaat olivat kyllä yksi murheenkryyni. Tuollaiseen minijalkaan, neidille, joka vielä kävelyn ohella konttaa, oli aika mahdotonta löytää juuri sitä täydellistä paria. Popistahan nekin sitten löytyivät, kapeampiin varsiin en kyllä muualla törmännyt. 

Hienompana kaupunkitakkina toimii Mini Rodinin keltavalkoraidallinen parkatakki, joka on mennyt hyvin hieman lämpimämmilläkin ilmoilla. Takki on väritykseltään kyllä ihanan pirtsakka, ja se onkin kerännyt paljon kehuja. Toiset kengät ovat olleet vielä harkinnassa, lapsella kun olisi kuulemma hyvä olla useampi pari käytössä, jotta kengät saavat käyttöjen välissä levätä. Muuten pärjätään varmasti hyvin näillä :-) 

-Trina

uuteen totuttelemista

Huomenna se sitten koittaa. Lähdetään heti aamusella Lindan kanssa harjoittelemaan hoitoon menoa. Tämän ekan kerran olen itsekin koko kolmetuntisen seurailemassa vierestä, mutta maanantaina onkin sitten jätettävä neiti hoitotädin hellään huomaan. Luojan kiitos olen tuon neidin ekan hoitoviikon vielä lomalla, joka mahdollistaa hieman pehmeämmän alun tälle uudelle ja jännittävälle koitokselle. Ajattelin, että aloitettaisiin maanantaina neljän tunnin hoitopäivällä, josta sitten pidennettäisiin seuraavia aina tunnilla. Riippuen tietysti, kuinka kaikki lähtee rullaamaan, ja jääkö tyty miten suuren harmistuksen kanssa hoitopaikkaan. Toivon niin kovin, ettei mitään isompia itkuja tulisi, ja jos nyt kuitenkin tulee, niin se siitä sitten alkuhämmennyksen myötä laantuisi nopeasti. ( Itsellänihän on hanat auki takuuvarmasti koko päivän? ). Eniten mun sydäntä raastaisi, jos Linda jäisi joka aamu lohduttomasti itkemään äidin ja isin perään. 

Toisaalta on ihanaa, että Linda saa hoidossa uusia kavereita, ja oppii varmasti aivan erilailla asioita toisenlaisessa ympäristössä, kaikkine uusine virikkeineen. Tulevalla hoitotädillä ei ole neidin lisäksi kuin kaksi muuta alle kaksivuotiasta, joten nakeroista on aivan varmasti seuraa toisilleen. Ja minä. Minä pääsen pitkästä aikaa töihin palvelemaan ja näkemään ihmisiä, höpöttelemään ja kuuntelemaan. Ihan mukavaa vaihtelua kotiarjen rinnalla. 

Silti mua jännittää, pelottaa, itkettää jo nyt! Kauan oikein joudun kamppailemaan näiden ristiriitaisten tuntemusten kanssa? Helpottaahan tämä joskus, helpottaahan? 

-Trina

hempeät baby showerit

Kolme upeaa naista, sisarusta, tulevaa äitiä. Voisiko tilanne tästä paremmaksi mennä! Itsekin olisin niin kaivannut rinnalleni jonkun odotusystävän. On ollut ihana seurata näiden prinsessamasujen kasvua, ja innolla odotetaan Lindan kanssa tulevia leikkikamuja. 

Nämä baby showerit pursusivat hempeää vaaleanpunaista, ja mitä herkullisimpia herkkuja. Olisin viihtynyt juhlissa pidempäänkin, mutta päivän ohjelmantäyteinen aikataulu ei antanut myöten. 

Olipa muuten ihanaa päästä hypistelemään pieniä vauvan nuttuja lahjoja valkatessa. Valinnanvaikeushan siinä meinasi iskeä, mutta päädyin viimein suloiseen nallukkamyssyyn ja tumppuihin, toivottavasti lämmittävät pikkuruisia <3. 

-Trina

Habitare 2014

Perjantaina käytiin tutustumassa tämän vuoden messutarjontaan. Mua on nyt parina viime vuotena kiinnostanut enemmän kaikki pieni sisustustilpehööri, tällä kertaa vielä eritoten Lindan huoneen sisustus. Monia kauniita juttuja tuli vastaan, ja nyt on aikamoinen sisustusähky! 

Mites tuo Marimekko. Ai tykkäänkö minä siitä? Turha edes kysyä. Toinen ehdottomasti kiinnostavin piste oli Luona-in, joka valmistaa mitä upeimpia puisia ja vanerisia huonekaluja, sekä säilytysratkaisuja. Pitkästä aikaa jotain aivan uutta ja kekseliästä suomalaista designiä. 

Polkka Jamilla oli myös mitä ihastuttavimpia tekstiilejä ja kortteja vekkuleilla eläinhahmoilla varusteltuna :-).  

Habitare on ollut kyllä aina käymisen arvoinen messutapahtuma. Siellä törmää joka vuosi johonkin uuteen virkistävään ja innovatiiviseen kädenjälkeen. Linda ei paljoa rattaissaan viihtynyt, niinpä käpsyteltiin pitkälti neidin hipsutteluvauhtia eteenpäin. Väkeä oli juuri sopivasti, ja pisteillä pyöriminen oli miellyttävää. Mitään ei tällä kertaa tarttunut mukaan, ihan hyvä niin. Tahdon miettiä tuon neidin huoneen sisustuksen tarkkaan, ja juttuja hankitaan vain tarpeeseen. Sitä turhaa roinaa kun täältä löytyy jo riittämiin. 

-Trina